AI:hen liittyvää sääntelyä luetaan useimmissa johtoryhmissä uutisena: tulee viesti, joku jakaa sen, siitä keskustellaan hetken ja se katoaa taas. Se on eri asia kuin seuraaminen. Uutinen kertoo, että jotain on tapahtunut. Seuraaminen kertoo, pitääkö jokin olettamanne edelleen paikkansa. Ero näyttää pieneltä, mutta se ratkaisee, vaikuttaako sääntely strategiaanne vai vain sähköpostilaatikkoonne.
AI:hen liittyvä sääntely muuttuu, ei siksi että AI olisi uusi aihe, vaan koska taustalla oleva käytäntö siirtyy joka kuukausi. Laki, joka on kirjoitettu kaksitoista kuukautta sitten, perustui työnjakoon ihmisen ja järjestelmän välillä, joka on nykyään jo toisenlainen: tehtävät, joita silloin oli mahdotonta ajatella annettavaksi järjestelmälle, otetaan nyt osittain sen hoidettavaksi, niin että ihmisen tekemä valvonta hyväksyy tai hylkää perustellusti, tai ne on otettu kokonaan järjestelmän hoidettavaksi ilman että kukaan enää katsoo niitä. Sääntely laahaa tämän käytännön perässä, ja se tarkoittaa, että jokainen muutos kertoo kaksi asiaa samaan aikaan: jotain siitä, mikä on lain mukaan sallittua, ja jotain siitä, mitä ilmeisesti tapahtuu jo. Se, joka katsoo vain ensimmäistä, jättää toisen huomaamatta.
Sääntely ei tule yhdestä lähteestä. On lainsäädäntötekstejä, joilla on omat aikataulunsa, on valvontaviranomaisia, jotka ennakoivat niitä ohjeistuksilla, ja on toimialasopimuksia, jotka liikkuvat nopeammin kuin lainsäädäntö, koska toimialalla itsellään on jo kokemusta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi on oman toimialan käytäntö: se, mitä kilpailijat julkistavat, on usein edellä sitä, mitä valvontaviranomainen sanoo asiasta, ja se, joka seuraa mitä kilpailijat julkistavat AI:sta, näkee sääntelyn tulevan joskus aiemmin kuin se, joka lukee vain virallisia kanavia. Signaalia, jolla ei ole tunnettua alkuperää, on vaikea painottaa; kun lähde on tiedossa, tiedätte myös, miten nopeasti ja miten varmasti se muuttuu.
Oikea tarkastelutiheys riippuu siitä, miten suoraan olettama liittyy aiheeseen. Olettama kuten "tälle tehtävälle vaaditaan lain mukaan ihmisen hyväksyntä" ansaitsee kiinteän tarkastuksen, esimerkiksi kvartaaleittain, koska mahdollisuus, että se muuttuu, on todellinen ja siirtymän huomaamatta jäämisen seuraukset ovat suuret. Olettama, joka on kauempana aiheesta, voi kulkea harvemmalla tarkastustiheydellä, kunhan sellainen tiheys ylipäätään on olemassa. Se, mikä ei toimi, on odottaa signaalia, joka ilmoittautuu itse: sääntely ei ilmoita teille, se ilmestyy julkaisussa, jonka olette nähneet tai ette ole nähneet.
Sääntelyn muutos tarkoittaa, että rajaa on siirretty: jokin, joka aiemmin oli pysyttävä ihmistyönä, saa nyt osittain siirtyä valvonnan alaisena järjestelmän hoidettavaksi, tai jokin, joka aiemmin ei tarvinnut valvontaa, tarvitsee sitä nyt. Se on tosiasia kehyksestä, ei päätöksestä. Päätös siitä, mitä sillä tehdään – tehtävän uudelleenjärjestely, kapasiteetin eri käyttö, prosessin tarkistus – on erillinen vaihe, jolla on oma harkintansa. Jos harkinta koskee henkilöstöä, siihen sovelletaan omia lakisääteisiä vaatimuksia, erillään siitä, mitä tässä seurataan.
Sääntelyn muutos ei ole vahvistus siitä, että tehtävä nyt myös tosiasiassa siirtyy järjestelmän hoidettavaksi. Kehys kertoo, mikä on sallittua tai pakollista, ei sitä, mitä toimittaja jo toimittaa, mikä toimii jo sisäisesti, tai mikä on tässä laajuudessa riittävän luotettavaa. Se, joka lukee sääntelymuutoksen niin, että "nyt se siis voidaan tehdä", ohittaa vaiheen: kysymys siitä, ollaanko teknisesti ja käytännössä siinä vaiheessa, on erillinen kysymyksestä, ollaanko lain mukaan siinä vaiheessa. Molempien on pidettävä paikkansa, ennen kuin olettama on jälleen pätevä.
Päätös ei ole koskaan "sääntely on muuttunut, siis mukautamme jotain". Päätös on: mikä olettama strategiassamme perustui vanhaan kehykseen, ja pitääkö se olettama edelleen paikkansa, nyt kun kehys on siirtynyt. Tämä on kysymys, joka ei kuulu yhdelle osastolle. Lakiasiain- ja compliance-toiminnot näkevät säännön tekstin; tiimit, jotka tekevät työn, näkevät, toimiiko käytäntö sen mukaisesti jo. Näiden kahden kuvan välissä on usein tilaa, ja juuri sen takia miten kuva johtoryhmän sisällä voi poiketa toisistaan on olennaista tämän aiheen kannalta: sääntelymuutos, jonka yksi toiminto näkee pienenä ja toinen perustavanlaatuisena, on signaali siitä, että samaa olettamaa katsotaan eri tavoin.
Sääntelyn seuraaminen toimii parhaiten yhdistettynä muihin ulkopuolisiin signaaleihin. Se, mitä toimittajat julkistavat, näyttää usein, mihin sovellukseen sääntely todennäköisesti vaikuttaa vuoden kuluttua, ja se, joka seuraa toimittajia, jotka rakentavat AI:ta tuotteeseensa, näkee tämän järjestyksen joskus aiemmin kuin valvontaviranomainen itse, joka vahvistaa sen. Tämä on ydinajatus outside-in-ajattelusta käytännössä: ei odoteta, että muutos ilmestyy omaan prosessiin itsestään, vaan katsotaan aktiivisesti, mitä ulkopuolella liikkuu jo, ennen kuin se tuntuu sisäisesti.
Taustalla oleva kysymys jokaisen sääntelymuutoksen kohdalla ei ole juridinen vaan operatiivinen: mikä työ tässä yrityksessä on, uuden kehyksen valossa, todella AI:n hoidettavissa, osittain valvonnan alaisena tai kokonaan. Tähän kysymykseen vastataan tehtäväkohtaisesti FTE TO AI:n työscanilla.
Voitte aloittaa kysymyksellä, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä lainsäädännön kanssa: mitä olettamia strategianne taustalla on itse asiassa koskaan tehty täysin näkyväksi, ja milloin viimeksi joku on tarkistanut ne. Ilmainen olettamatarkistus on lyhyt kierros, jossa nimeätte tärkeimmät olettamanne ja näette jokaisen olettaman kohdalla, milloin se on viimeksi vahvistettu. Täydellinen koevedos, joka yhdistää tämän ulkoisiin signaaleihin ja johtoryhmän omaan kartoitukseen, on rakenteilla.
Stel uw vraag. Vaak zit de echte vraag een laag dieper — daar mag ik naar vragen.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.