Terveydenhuollon strategia nojaa usein oletukseen siitä, mihin hoitohenkilöstön ja tukihenkilöstön aika kuluu. Suuri osa tästä ajasta ei kulu potilaan vuoteen ääressä tai vastaanotossa, vaan kirjaamiseen: potilastietojen ylläpitoon, raportointiin, tiedonsiirtoon, laskutukseen, suunnitteluun ja indikaatioon tai lähetteeseen liittyviin hallinnollisiin vaiheisiin. Sen ohella on työtä, joka koostuu arvioinnista epävarmuuden vallitessa: diagnoosin punnitsemisesta, hoitosuunnitelman muuttamisesta, keskustelusta potilaan tai perheen kanssa. Nämä kaksi työn lajia kulkevat limittäin, mutta ne eivät reagoi automatisointiin samalla tavalla.
Se, mikä tekee terveydenhuollosta erilaisen muihin toimialoihin verrattuna, on se, että monen työn tuloksen ohjaa nopeuden tai kustannusten sijaan vastuunkanto, protokolla ja se tosiasia, ettei virhettä aina voi korjata. Tämä ei tarkoita, ettei tekoäly ottaisi tässä työtä hoitaakseen. Se tarkoittaa, että paikka, jossa tämä tapahtuu, ja siihen jäävä valvonnan taso, sijaitsevat eri kohdassa kuin toimialalla, jossa virhe maksaa vain rahaa.
Terveydenhuollon organisaatioissa on nähtävissä, että työ jakautuu kolmeen luokkaan. Osa hallinnollisesta työstä — potilastiedon tiivistäminen, mallipohjan täyttäminen, kuvion tunnistaminen rutiiniluonteisessa datassa — voidaan siirtää tekoälyn hoidettavaksi, ja tuloksesta käydään vain vähän keskustelua. Toinen kerros toimii inhimillisen valvonnan alaisena: tekoäly tekee ehdotuksen, lääkäri tai sairaanhoitaja hyväksyy tai hylkää sen perustellusti. Ajatelkaa vaikka luonnoskirjettä, riskinarviota tai ensivaiheen triagea. Kolmas kerros pysyy ihmistyönä: keskustelu potilaan kanssa, vastuu lopullisesta päätöksestä, tilanteet joissa kontekstia ja kokemusta ei voi korvata datasta löytyvällä kuviolla.
Nämä kolme kerrosta esiintyvät rinnakkain käytännössä kaikissa terveydenhuollon organisaatioissa. Ero organisaatioiden välillä ei ole siinä, käyttävätkö ne tekoälyä, vaan siinä, miten tarkasti ne tietävät, mikä osa niiden työstä kuuluu mihin kerrokseen, ja pitääkö tämä jaottelu edelleen paikkansa suhteessa siihen, mikä on tänään teknisesti mahdollista.
Nopeus, jolla tekoäly ottaa työtä hoitaakseen, vaihtelee organisaatioiden välillä huomattavasti, ja tämä ero on jäljitettävissä. Kun potilastiedot ovat jäsenneltyjä, protokollat yksiselitteisiä ja ohjaus keskitettyä, ensimmäisen ja toisen kerroksen työ siirtyy nopeammin: poikkeuksille on vähemmän tilaa ja vastustusta järjestelmää kohtaan, joka ottaa osan työstä hoitaakseen, on vähemmän. Kun potilastietojen kirjaaminen on hajautunut useisiin järjestelmiin, tiimit toimivat itsenäisesti ja organisaatio palvelee useita erikoisalaoja omilla säännöillään, siirtymä etenee hitaammin — ei koska tekniikka puuttuisi, vaan koska reunaehdot eivät ole kohdillaan.
Sääntelyllä on tässä oma erillinen roolinsa. Mikä tänään kuuluu valvonnan alle, voidaan huomenna luokitella toisin normien tai sertifioinnin muutoksen myötä. Oletus, joka tänään kuuluu "tämä pysyy ihmistyönä sääntelyn takia", voi raueta ilman ennakkoilmoitusta. Tämä ei ole syy odottaa, vaan syy tietää, mitkä oletukset riippuvat tästä kellosta.
Terveydenhuollon strateginen suunnitelma sisältää usein oletuksen siitä, kuinka paljon henkilötyövuosia (fte) tarvitaan hallintoon, suunnitteluun tai ensivaiheen arviointiin. Jos tekoäly pystyy hoitamaan osan näistä tehtävistä, ei muutu suunnitelma itse, vaan oletus, jolle se nojaa. Tämä on eri keskustelu kuin keskustelu henkilöstöstä: se, mitä laitos tekee vapautuneella kapasiteetilla, kuuluu omien työehtoja ja yhteistoimintaa koskevien lakisääteisten vaatimusten alle, eikä tämä sivu käsittele sitä. Kysymys tässä on se, pitääkö strategian taustalla oleva oletus vielä paikkansa, ja kuka sen tarkistaa.
Sama siirtymä näkyy muillakin toimialoilla, joilla kullakin on omat rytminsä ja kipupisteensä: tukkukaupassa strateginen paine siirtyy erityisesti varasto- ja tilaustyön ympärillä, valmistavassa teollisuudessa siirtymä sijoittuu lähemmäs suunnittelua ja laadunvalvontaa, ja liike-elämän palveluissa se koskettaa erityisesti neuvonta- ja raportointityötä. Terveydenhuolto jakaa näiden toimialojen kanssa sen, että suunnitelman taustalla oleva oletus voi raueta kenenkään huomaamatta, ja tätä johto voi pohtia kysymyksen avulla siitä, miten tarkistaa pitääkö strategia yhä paikkansa.
Kysymykseen siitä, mikä työ tietyssä terveydenhuollon organisaatiossa on todellisuudessa siirrettävissä tekoälyn hoidettavaksi, mikä osa jää valvonnan alaiseksi ja mikä osa pysyy ihmistyönä, ei voi vastata yleisellä kuvauksella: tämä vaihtelee osaston, järjestelmän ja protokollan mukaan. FTE TO AI:n työskannaus vastaa tähän kysymykseen tehtäväkohtaisesti, sen työn perusteella, jota kyseisessä organisaatiossa todellisuudessa tehdään. Se, joka pohtii laajemmin, miten strategia suhteutuu ympäristöön, joka muuttuu nopeammin kuin suunnitelma itse, löytää lähtökohdan sivulta mitä tehdä, kun markkina muuttuu nopeammin kuin strategianne.
Johto, joka epäilee osan strategiastaan nojaavan rauenneeseen oletukseen, voi tehdä tästä epäilyksestä konkreettisen. Maksuton oletustarkistus on lyhyt kierros, jonka aikana nimeätte tärkeimmät oletuksenne ja näette jokaisen oletuksen kohdalla, milloin se on viimeksi vahvistettu ja kenen toimesta. Se ei ole neuvo eikä arvio henkilöstöstä, vaan ensimmäinen kuva siitä, missä kohdin suunnitelmanne seisoo vielä vakaalla pohjalla ja missä ei. Täydellinen strateginen paineen testi, jossa on toimialakuva, johtokaavio ja jatkuva oletuslista, on rakenteilla.
Stel uw vraag. Vaak zit de echte vraag een laag dieper — daar mag ik naar vragen.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.