Rakennusyritys koostuu useista työn lajeista, jotka eivät liiku samaan suuntaan. Kalkylointi ja työnvalmistelu vaativat laskentaa sekä urakka-asiakirjojen ja normien läpikäyntiä. Projektinohjaus perustuu suunnitteluun, edistymisen seurantaan ja lisä- ja vähennystöiden kirjaamiseen. Työmaalla itsessään on kyse toteutuksesta vaihtelevissa olosuhteissa: sää, maaperä, toimitukset, muut osapuolet työmaalla. Lisäksi on hallinnon ja raportoinnin kerros, joka liittyy lupiin, laadunvarmistukseen ja luovutusdokumentaatioon. Jokaisella näistä kerroksista on erilainen suhde sen välillä, mikä on kiinteästi säännöissä ja piirustuksissa, ja mikä riippuu paikan päällä olevasta tilanteesta.
Tämä suhde määrittää, missä tekoäly jo tänään ottaa työtä haltuunsa, missä valvontaa tarvitaan edelleen ja missä työ pysyy ihmisten käsissä. Työ, joka nojaa kiinteisiin normeihin, toistettaviin laskelmiin ja jäsenneltyihin asiakirjoihin, on helpompi ottaa haltuun kuin työ, joka vaatii työmaalla itsessään päätöksiä tilanteesta, joka ei sovi malliin.
Kalkyloinnissa ja tarjousprosesseissa suuri osa määrien laskennasta ja aiempiin projekteihin vertailusta voidaan tehdä tekoälyllä, kalkyloijan arvioidessa lopputulosta ennen kuin se lähtee ulos. Lupa-asiakirjoissa ja laadunvarmistuksessa nähdään, miten tekoäly voi koota asiakirjoja ja tarkastaa ne tarkistuslistojen mukaan, kun taas projektipäällikkö hyväksyy tai hylkää perustellusti. Työmaalla itsessään, toteutuksessa ja ennakoimattomien tilanteiden ratkaisemisessa, työ pysyy pääosin ihmisten käsissä: maaperän kunnon, sään, muiden urakoitsijoiden ja fyysisen paikan yhdistelmää ei voi tiivistää tehtäväksi, jonka järjestelmä ottaisi haltuunsa.
Tämä siirtymä ei etene samaa tahtia yritysten välillä. Rakennusyritys, jolla on standardoidut urakka-asiakirjat, kiinteä laskentamalli ja digitalisoidut asiakirjat, näkee nopeammin, missä tekoäly vapauttaa kalkylointi- tai hallintotunteja, kuin yritys, jossa samat vaiheet ovat vielä hajallaan päissä ja irrallisissa tiedostoissa. Ero ei siis ole ensisijaisesti toimialassa, vaan siinä, miten työ on jo järjestetty kyseisessä yrityksessä ennen kuin tekoäly tulee kuvaan.
Johto, joka on rakentanut monivuotisen suunnitelman tietyn henkilöstötarpeen, tietyn projektin läpimenoajan tai tietyn kalkylointimarginaalin varaan, on kirjannut nämä oletukset tiettynä hetkenä. Tekoäly, joka ottaa työtä haltuunsa, ei muuta itse suunnitelmaa; se muuttaa perustaa, jolla osa tästä suunnitelmasta lepäsi. Oletus siitä, kuinka monta kalkylointituntia tarjous vaatii, tai kuinka monta henkilötyövuotta tarvitaan asiakirjan valmiiksi saattamiseen, voi pitää paikkansa tänään ja olla enää pitämättä ensi vuosineljänneksellä, ilman että kukaan johdossa on sitä nimenomaisesti todennut.
Siinä kohdassa strategia vanhenee äänettömästi: ei siksi, että suunnitelma olisi ollut väärä, vaan siksi, että yksi suunnitelman taustalla olevista oletuksista on rauennut ilman, että kukaan on sitä peruuttanut. Tekoälyssä rakennusalalla ei siis ole kyse siitä, pystyykö automaatio johonkin, vaan siitä, mikä oletus omassa suunnitelmassa ei sen myötä enää pidä paikkaansa.
Yhden johtoryhmän sisällä käsitys tästä siirtymästä voi vaihdella: kalkylointia lähellä oleva henkilö näkee tekoälyn jo ottavan tehtäviä haltuunsa; työmaasta vastaava henkilö näkee ennen kaikkea työtä, jota ei voi siirtää. Molemmat käsitykset voivat olla oikeita sen yrityksen osan kannalta, jota kukin katsoo, ja silti tuottaa vääristyneen kokonaiskuvan, jos niitä ei yhdistetä. Miten tällaiset käsitykset voivat erota toisistaan johtoryhmän sisällä ja mitä se merkitsee päätöksenteolle, kuvataan tarkemmin selvityksessä siitä, miksi käsitykset samasta yrityksestä voivat erota johtoryhmän sisällä.
Rakennusala jakaa tämän kaavan muiden toimialojen kanssa, joissa fyysinen työ ja asiakirjatyö esiintyvät rinnakkain. Miten sama siirtymä etenee LVI-alalla, jossa häiriöpäivystys ja hallinto elävät rinnakkain, käsitellään selvityksessä strategisesta paineesta LVI-alalla. Yrityksille, jotka työskentelevät ennemmin asiakirjavirtojen kuin työmaan kanssa, kuten tukkukauppa, haltuunoton ja valvonnan suhde on taas erilainen; tämä ero on avattu selvityksessä strategisesta paineesta tukkukaupassa.
Tämä siirtymä ei ota kantaa siihen, mitä rakennusyrityksen tulisi tehdä henkilöstönsä kanssa. Johtavatko vapautuneet tunnit muuhun käyttöön, muihin projekteihin vai johonkin muuhun, on työnantajan valinta, joka on sidottu omiin lakisääteisiin vaatimuksiin heti kun kyse on henkilöstöpäätöksistä. Tässä kuvataan sitä, missä itse työn luonne muuttuu: mikä osa on siirrettävissä, mikä osa vaatii valvontaa ja arviointia, ja mikä osa pysyy ihmisten käsissä. Luvut siitä, kuinka paljon tämä täsmällisesti on, vaihtelevat yrityksittäin ja riippuvat siitä, kuinka standardoitua työ jo oli ennen kuin tekoäly tuli kuvaan; kiinteää prosenttilukua koko toimialalle ei ole olemassa.
Kysymykseen, mikä työ tässä yrityksessä, näillä projekteilla ja näillä asiakirjoilla on todella siirrettävissä tekoälylle, ei voi vastata etäältä. FTE TO AI:n työskentelyanalyysi vastaa tähän kysymykseen tehtäväkohtaisesti, sen perusteella, miten työ on nyt järjestetty. Ken haluaa ensin nähdä, mitkä oletukset omassa strategisessa suunnitelmassa koskettavat tätä siirtymää, voi saada siihen tarkemman kuvan outside-in-ajattelusta vastapainona sisäänpäin kääntyneelle suunnitelmalle, jossa kuvataan, miten ulkoinen ja sisäinen kuva asetetaan rinnakkain.
Ken haluaa aloittaa, voi tehdä sen ilmaisella oletustarkistuksella: lyhyellä kierroksella, jossa nimeätte oman strategianne taustalla olevat tärkeimmät oletukset ja näette kunkin oletuksen kohdalla, milloin se on viimeksi vahvistettu. Täydellinen painekoe, jossa on toimialadataa, johtoryhmän itsesijoitus ja jatkuva oletuslista, on rakenteilla.
Stel uw vraag. Vaak zit de echte vraag een laag dieper — daar mag ik naar vragen.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.